Tällä kertaa vuorossa oli Jyväskylän lähettyvillä kisattu Retki-rogaining ja 8 h MTB sarja. Aikaa reitin suunnitteluun oli ruhtinaalliset kolme tuntia, joten kokeilimme meille uutta lähestymistapaa: villalankaa, nuppineuloja & pahvia, mikä osoittautui hyväksi yhdistelmäksi. Seuravalla kerralla voisi vielä jakaa kartan lohkoihin ja katsoa niiden avulla mistä löytyy parhaimmat pisteet.
Matkaa kertyi 65 km ja aikaa käytimme 7 h 5 min. Pisteitä kertyi 95 ja sijoitus oli jälleen huima 19 / 24. Sijoitus olisi muutamaa pykälää parempi, jos olisimme käyttäneet kaiken kisa-ajan (ohitimme esimerkiksi 6 ja 9 pisteen rastit aivan vierestä niitä hakematta, nyyh). Nyt kuitenkin reittisuunnittelua häiritsi epäusko molempien suunnistuskykyihin 1 : 41 000 kartalla metsän puolella, aivan turhaan. Tetsasimme kaikki pöheikön puolelta haetut rastit ihan hyvin. Niitä olisi siis vain pitänyt hakea rohkeasti lisää, alamme selkeästi tottua outoihin mittakaavoihin ja rogaining karttojen disinformaatioon - kaikkea karttaan merkittyä ei maastosta löydy ja päinvastoin. Lisäksi kun parkkeeraa pyörät ja lähtee juoksemaan niin kannattaa kaivaa se kartta (ja rastimääreet) telineestä aina mukaan, vaikka rasti näyttäisi olevan tooooosi helpossa kohdassa. Kartan kanssa saatu varmuus helpottaa jännästi menoa, hah, ja väsyneenä on parempi että molemmat suunnistaa ajatuksella, ettei toinen vedä höpötyksellään toisen ajatuksia harhaan ;D
Toista pyörää jouduttiin korjaamaan kolme kertaa kisan aikana, mutta onneksi toinen Rusakko on jo melkein ammattilaisen tasoinen pyöränkorjaaja eikä aikaa mennyt kovin paljoa hukkaan. Hyvä on, että mukana kulkee aina varasisärengas, multitool, ketjujen katkaisin & missing link. Jälleen kerran Hartsport, geelit ja Snickersit olivat hyvää kamaa. Täytyy vain pitää huolta säännöllisestä tankkauksesta tai muuten tapahtuu täydellinen nuupahdus. Kuten viime reissussakin jo opimme, parasta on katsoa kellosta aikaa ja tankata säännöllisesti, koska fiilispohjalta ei tule kuin juotua.
Maastossa näkyi todella paljon eri karvajalkojen papanoita ja jälkia, mutta yhtään karvakankkua ei silmästä silmään kohdattu, valitettavasti. Tiedä sitten kuinka monta silmäparia meitä tarkkaili puskien takaa.... ainakin yksi paikallinen isäntä, joka epäili vahvasti meidän kartanlukutaitoja.
