Turku Rogaining Sprint 2014

Tänään oli ohjelmassa Turku Rogaining Sprint. 2 h aikaa kerätä rasteja. Olimme ilmoittautuneet joukkuesarjaan, koska rusakkoja vahvistamaan oli saatu vikkeläjälkainen juoksija joka toimi jänispalveluna ja piti vauhtia (sekä tunnelmaa) yllä.

Suureksi yllätyksemme olimme sekä kisapaikalla että karttojen jaossa ajoissa (varmasti ensimmäinen kerta ikinä). Reitin suunnitteluun oli aikaa 15 min, joka oli todella vähän. Kartan käteen saatuani ajatuksissani ehti tapahtua luvattoman vähän: "äää mitä nää on - ai niin rasteja, äää mihin pitää mennä - ei mitään hajua, mitä kello on, MISSÄ ME TÄSSÄ KARTALLA OLLAAN, miks tässä on näin monta karttaa, miten nää istuu yhteen - ei pysty hahmottamaan, mitä kello on, MITEN NÄÄ RASTIEN PISTEMÄÄRÄT LASKETAAN - jaa ois varmaan pitäny lukee se kisakutsu, ai nyt pitää mennä" ja kun lähdön aika koitti, päätimme vain lähteä juoksemaan talon taakse (jotta näytämme vakuuttavilta) ja jatkaa kartanlukua nurkan takana.

Siitä se sitten kuitenkin lähti melko hyvin rullaamaan. Rastien pistelaskusta ei ollut aluksi mitään hajua, mutta onneksi jossain vaiheessa muistui mieleen että se taitaa olla tuo rastinumeron viimeinen numero joka kertoo pistemäärän. Päätimme hakea vain lähellä olleet suunnistuskartan rastit. Kaksi pienipisteistä lähdön lähellä ollutta rastia jätimme odottamaan paluumatkaa jos aikaa jäisi.

Etenimme melko hyvin suunnitelman mukaan ja suurempia pummeja ei ihme kyllä tullut yhtään. Jänis hoiti vauhdin ja toinen rusakko kartanluvun, joten itselle jäi rooliksi johtaa joukkoa (eli roikkua mukana ja vinkua). Paluumatkalla ehdimme jopa hakea toisen pienipisteisen rastin ja saavuimme hyvissä ajoin maaliin.

Aikaa kului 1 h 52 min, matkaa kertyi 9,3 km ja pisteitä 52 (maksimi 215).

Kotisohvalla tajusi että suunnistuskartalta olisi pitänyt poiketa yleiskartan puolelle useammin (esim. 10 pisteen rasti nro 170 ohitettiin aivan läheltä). 15 min reitinsuunnitteluaika oli ainakin itselle aivan liian lyhyt eikä karttojen yhteensopivuutta ehtinyt täysin hahmottaa (ehkä tähän olis auttanut edellisen vuosien karttoihin tutustuminen jolloin alkuhämmennystä ei olisi tullut). Vasta aivan loppumatkasta tuli mieleen jatkaa reitin suunnittelua tien päällä - minkä ansiosta tuli 3 pistettä lisää. Asian aikaisemmin huomaamalla olisi tullut 17 pistettä lisää.

Pienestä rusakkomaisesta säätämisestä huolimatta kisa tarjosi mukavan maanantai-illan piristeen ja todella hyvän treenin, kun kisaan vielä yhdisti pyörämatkat. Lämmin kiitos laadukkaalle jänispalvelulle, ilman sitä olisi varmasti jäänyt useampi rasti hakematta.

Jänes + rusakot

Suunnistuskartta, kuljettu reitti vihreällä

Yleiskartta

Tulokset

Rastivahtina partiokisoissa

Vaikka oma partiotaustani rajoittuu pariin kokeilukertaan lapsena (joiden perusteella kieltäydyin kunniasta rääkyen) päädyin viikonlopuksi rastihenkilöksi partiokisoihin Kangasalle. Lauantai hurahti kasvillisuuskartoitusruutuja vahtien ja sunnuntai auringonnoususta lähtien sudokun palautuksessa & rogaining -tyyppisen suunnistuksen lähdössä.

Kisapuuhastelu tarjosi mukavan rauhallista ulkoilua nuhanenälle. Näyttää partiokasvatus edelleen toimivan, sen verran hyvätapaisia ja kohteliaita vartiota rasteilla vieraili.

Hieman alkaa kevään flunssaputki ahdistamaan, Jukolaan on aikaa neljä viikkoa ja treeniä alla luvattoman vähän. No lahjattomat treenaa vaimitensenytmeni...

Kasvillisuuskartoitusruutu B

Taukopaikka

Lähtö

Kevätpäivä Kangasalla

Sohvan syvyyksissä

Päälle iski ärhäkkä kevätflunssa ja hyvin alkanut kuntosuunnistus- ja pyöräilyputki katkesi alkuunsa. Tälle päivälle suunniteltu avokanoottikurssi kajakkimelojillekin jää vain toisen rusakon osallistumisen varaan.

Kurssi tulisi kyllä tarpeeseen molemmille. Vaikka olemme pärjänneet kanoottiosuuksilla keskivertoa paremmin, joka kerta kanootti tuntuu olevan kuin rikinkatkuinen hönkäys tuonpuoleisesta. Aloittelijoille ja kuntoilijoille suunnatuissa multisporttapahtumissa suositaan (ainakin meidän tekemän pienen otoksen perusteella) kanoottia kajakkikaksikon sijaan, mikä aiheuttaa pieniä inhonväristyksiä rusakoissa. Kanootti saattaa tuntua helpommalta ja vakaammalta, mutta todellisuus on mielestäni toinen... kajakki (ja varsinkin autolautan kokoinen kaksikko) on paljon helpommin hallittava, nopeampi ja vakaampi. Tai sitten kyse on vain siitä olemme meloneet kajakeilla huomattavasti enemmän kuin kanooteilla. Nähtäväksi jää, auttaako harjoittelu kanootti-inhon hälventämiseen ja J-vedon salaisuuksien aukeamiseen.

Flunssan hyvänän puolena on se, että ehdin hoitaa ilmottautumisia kuntoon sekä löysin unenpöpperöisen nettisurffailun seurauksena muutaman uuden kisan rusakkojen kisakalenteriin.

Salpaus-Rogaining 2014

Tänä vuonna osallistuimme Salpaus-Rogaining 2 h MTB sarjaan, jonka takia syntyikin ajatus omasta blogista - paikasta jonne voisi kerätä jälleen kerran kantapään kautta opittua kullanarvoista tietoa... ja vapaata ajatuksenvirtaa.

Kisapäivän alku oli lupaava, olimmehan ensimmäistä kertaa koko rogaining -kisahistorian aikana melkein heti karttojen jaon alettua paikalla, eli tällä kertaa vain 15-20 min myöhässä. Reittisuunnittelu sujui omasta mielestä melko helposti, joten jäi hyvin aikaa tarkistaa suunnitellun reitin alku ja valua emit-nollauksen kautta lähtöön. Lähtö sujui kivasti edellä menevien pyöräilijöiden karjuessa tilaa jalan lähteneiden joukon reunalle.

Reitti ensimmäiselle rastille osoittautui mukavaksi, nopeaksi ja helpoksi metsätieksi ja aurinko paistoi, jonka seurauksena mieleen hiipi jo tyytyväinen ajatus: "nyt menee hyvin"... kunnes yleiskartan mittakaava teki tepposet ja seuraava rasti ei enää löytynytkään metsän keskeltä, koska pää muunsi yleiskartan (1:35 000) mittakaavan suunnistuskartan mittakaavan (1:10 000) maastoksi ja parikymmenmetrisen vuoren sijaan etsimme parimetristä kumparetta liian läheltä. Lopulta hehkulamppu syttyi, tajusimme virheen ja rasti löytyi.

Matka jatkui hiiirrrrrveän pitkän siirtymän kautta seuraavalle rastille (ilmeisesti reittiä suunnitellessame ajatustoiminta ei sittenkään ollut täysin läsnä). Onneksi matkalta löytyi todella hienoja polkuja ja upeita maisemia (täytyykin joku päivä ottaa pyörät mukaan ja majoittua Vierumäen urheiluopistelle koko viikonlopuksi, niin pääsee ajan kanssa polkuja tutkimaan). Joka tapauksessa seuraava rasti löytyi kivasti ja luotto kasvoi (mieleen hiipi toivo jo muutamasta karttaan suunnitteluvaiheessa merkitsemästämme lisärastista), kunnessa kohtasimme voittajamme. The Rastin.

The Rasti näytti sijaitsevan hyvin selkeässä maastokohteessa ja sopivan matkan päässä polulta. Ei muuta kuin menoksi, pyörät puunjuureen parkkiin (virhe 1) ja kohti rastia innokkaan aivottomana, hieman summamutikassa omaan (yliluonnolliseen / maan magneettikentän aistimiseen pohjautuvaan?) suunnistustaitoon luottaen (virhe 2). Virhe 1 + 2 = rasti hukassa, kisaajat hukassa ja - tadaa - polkupyörät hukassa. Hupsis. Hetken sinkoilimme metässsä kuin päättömät kanat ja aiheutimme lievää huvittuneisuutta vastaantulleissa kanssakilpailijoissa, joilta kyselimme "ei kahta pyörää oo näkyny..." Aikaa paloi ja rasti jäi löytymättä. Onneksi sentään pyörät löytyivät kun malttoi vetää pari kertaa rauhallisesti henkeä ja alkoi taas lukea karttaa. Samalla tajusimme kellon olevan niin paljon, että oli pakko iskeä kaasu pohjaan ja suunnata täysillä maaliin - vaikka olimme ehtineet polkemaan vain hieman yli puolet suunnittelemastamme reitistä. Viimeiset 35 minuuttia vedimmekin sitten verenmaku suussa vastatuuleen - tajuamatta että jos emme hae suunniteltuja rasteja, ei samansuuntaista reittiä tarvitse pyöräillä vaan voi oikaista (hehhehheh...) Vaikka aivotoimintamme olikin selkeästi väsymyksen rajoittamaa, selvisimme ajoissa maaliin. Yesh!

Kahdessa tunnissa matkaa kertyi n. 21 km ja pistesaalis jäi seitinohueksi. Onneksi maasto oli kivaa ja sää piti mielen virkeänä (sää vaihteli rakeista auringonpaisteeseen). Pienen pettymyksen hälvettyä mieleen jäi hieno kisa, hyvät järjestelyt, kivat polut ja hienot maisemat (kiitos & kumarrus järjestäjille)! Maastossa olisi viihtynyt pidempäänkin pyörien kanssa, 2 h oli aika lyhyt aika. Ehkä sittenkin voisimme lähteä Retki-Rogainingin 8 h MTB sarjaan.... let's see!